Bongatut elaimet vol 2

• Kameli (kiltti)
• Kani  (kiltti)
• Megalomaaninen koira (kiltti)
• Hanhi (kiltti)
• Kalkkuna (kiltti)
• Possu (kiltti)
• Vuohi (kiltti)
• Lapsen paan kokoinen porriainen (ilkea)
• Tipuja (kiltteja)
• Mayrakoira (kiltti, mutta puri hyttysverkkoon reikia)
• Moskiitto (ilkea)

Vastoinkaymisia Hampissa

Matka Gokarnasta Hampiin kesti torkean kauan, silla jouduimme bussikammomme vuoksi yopymaan Madgaonissa Goalla. Sesongin takia hotellihuone oli pirun kallis, 1500 rupiaa eli vajaat 25 euroa. Verrattuna meidan 120 rupian (2 euron) rantamajaan Paradisella se oli sikahintainen. Hampi on kylla mahtava paikka ja paasimme joen toiselle puolelle paikkaan nimelta Goan corner. Taalla on piha taynna erilaisia lemmikkielaimia ja villielaimia, kuten apinoita, juoksentelee niiden joukossa. Emme saaneet mokkia viela ekana yona, koska taalla on pirusti eurooppalaisia kiipeilijoita valloittamassa Kiviset ja Soraset -henkisen maaston jokaista lohkaretta. Ainoa vaihtoehto oli yopya taivasalla, paarakennuksen katolla. Yo oli tosi janna kokemus, makoiltiin vaan hyttysverkkojen suojissa omilla patjoillamme ja goisittiin tahtitaivaan alla. Apinat rillutteli puissa ehka kymmenen metrin paassa meista ja kuultiin kaikkia viidakon aania. Nukuttiin muuten aika hyvin. Siihen ne hyvat uutiset loppuivatkin. 

Eka Hampipaiva valkeni Iirun osalta huonoissa merkeissa. Kuume ja kolotus alkoi vaatimattomalla 38,5 asteen lammolla, jonka jalkeen paastiin vaihtelevasti lahes 39 asteeseen. Onneksi ei tarvinut maata kattopaikalla koko paivaa, vaan saatiin oma mokki, jossa oli viileampaa ja mukavampi sairastaa. Pesonen on veli hento valkoinen, ja hoivaa ja pakottaa juomaan vetta ja mittaamaan kuumetta koko ajan. Tanaan kuumetauti on hieman hellittanyt, mutta toki jokin kompensoi! Jallajalla eli ruikulitauti on erittain miellyttava sairastaa, varsinkin, kun mokissa ei ole omaa vessaa. Siina on valilla reenailtava Frankie Frederixin tyyliin vessaan kipaistessa. Tallaisiin tilanteisiin olimme kuitenkin varautuneet - jos tilanne jatkuu viela huomenna, lahdemme laakariin. Intiassa potevan pelastavat positiivinen asenne ja nesteytysjuoma. Nayttaa kuitenkin silta, ettei mistaan kovin vakavasta ole kyse ja potilas alkaa jo parantua. 

Laitetaan myohemmin jotain kuvamateriaalia taalta Unescon maailmanperintokohteesta. Maisemat ovat uskomattoman upeat ja hienoja monta sataa vuotta vanhoja temppeileita riittaisi koluttavaksi. Katsotaan, mihin tassa ehditaan, jahka voimia taas riittaa. Kaikkea hyvaa, shanti shanti ja upeaa uutta vuotta!

Joulunviettoa ja siirtyma sisamaahan

Aurinko tipahtaa Arabianmereen Paradise beachilla.

Paradise beachilla hurahti yhteensa kuusi paivaa ja kuusi yota. Ajantaju oli rannalla tuntematon kasite. Paivat kuluivat rauhallisuudessa - pimealla nukuttiin ja valoisalla valvottiin. Nyt on kuitenkin aika vaihtaa maisemaa. Suuntaamme seuraavaksi Hampiin ja nailla nakymin saavumme sinne tiistaina. Edessa on siis kaksi reissupaivaa. Meilla kavi flaksi, koska olemme saaneet matkakavereita. Tapasimme Goalla Canaconan juna-asemalla todella mukavan tamperelaisparivaljakon ja he odottelevat meita uudessa paamaarassamme. Vuosi vaihtuu siis mita todennakoisimmin sisamaan helteessa ja mukavassa seurassa.

Bambumajan mittailua. Kivipaasisanky oli oikein mukava.

 Joulumme oli tana vuonna hieman tavallisuudesta poikkeava,  minka nokkelimmat lukijat lienevat jo hoksanneet. Kinkun, rosollin ja laatikoiden sijaan joulupoydassamme oli hiilipedilla kartsaytettya mustekalaa ja hieman hiekkaista salaattia. Mahdollisuus jonkinlaiseen mahapopoon oli varmasti vahintaan kohtuullinen, mutta olemme EDELLEEN terveita. Salaatin kyljessa tarjoiltu hiekka hieman laski ruokahaluja, joten kompensoimme tilanteen muhkealla joulupaivan illallisella toisen suomalaispariskunnan kanssa. Poytaan huudettiin olutta, riisia, valkosipuli-juusto-naanleipa, sipuli-kulcha(leipaa), kashmir-naanleipa, kasviskorma, kasvispakora(frittikasviksia), chana masala(tulista kikhernekastiketta), aloo gobi(peruna-kukkakaalikastiketta), tandooriuunissa paistettua kotijuustoa ja kasvisrajtaa(jogurttikastiketta).  NAM! Intialaiseen ruokakulttuuriin sopii taydellisesti ruoan jakaminen.

Ilmeikas apinapappa eraan gokarnalaisen kuppilan patiolla.

 Bongatut elaimet:

• gekko (kiltti)
• rantakoirat (kiltteja)
• pieni hamahakki (kiltti)
• iso hamahakki (ilkea)
• pieni torakka (ilkea)
• mustavaris (kiltti, mutta aanekas)
• korppi (kiltti, mutta viela aanekkaampi)
• sammakko (kiltti)
• luomukana (kiltti)
• luomukukko (kiltti)
• kaikki lehmat (kiltteja)
• kaikki sonnit (pelottavia)
• vesipuhveli (kiltti)
• delfiini (kiltti)
• jattiampiainen (ilkea)
• rotta (kiltti)
• herhilainen (ilkea)
• sudenkorento (kiltti)
• apina (kiltti)
• possu (kiltti)

Tee-se-itse-rantasauna, tropical edition

Tarvikkeet: 1 hiljainen hiekkaranta, 1 kallionseinama, 1-3 kuokkaa, tukirankoja, pressu, kookospalmuliuskoja, nippusiteita, ilmastointiteippia, narua, erikokoisia kivia, hiekkaa. 

Riippumattoelamaa, shanti!

Sijainti: Gokarna town, Karnataka.
Fiilis: riippumaton, ei jouluinen, miellyttava.

Kolme bambumajayota takana. Tultiin kaymaan jouluostoksilla taalla kaupungissa, mutta mennaan viela takaisin ainakin kolmeksi yoksi. Alkusaikkyjen jalkeen olemme kotiutuneet todella hyvin, hieman alkeellisista oloista huolimatta. Paivat ovat todella yksinkertaisia: herataan joskus yhdeksan aikaan, kaydaan suihkussa jos se toimii, mennaan syomaan, makoillaan rannalla, siirrytaan riippumattoon lueskelemaan, katsellaan auringonlaskua, syodaan ja sitten alkaakin jo vasyttaa. Paivat ovat siis kaikinpuolin melko rankkoja.

Gokarnassa luonto on voimakas. Maasto kumpuilee ja meri nayttaa voimansa joka paiva. Tuntuu, etta vellovaa merta voisi katsella vaikka ikuisuuden. Meressa on tosi mukavaa uida, jos aallot eivat ole liian suuria. Uiminen viilentaa mukavasti karistyvaa nahkaa. Rannalla voi myos bongailla erilaisia elaimia. Rapuja ja kotiloita nakyy paljon ja monet ovat nahneet myos delfiineja. Meille tuota onnea ei ole viela suotu, mutta ehka viela joskus. Faunan kanssa kamppailu jatkuu myos bambumajassa...viime yona Iiru seurasi otokan (rottaperheen) elamaa yli puolen tunnin ajan taskulampun valossa.  Onneksi moskiittoverkko suojaa hyvin kaikilta hyonteishyokkayksilta.

Pikkuisella rannallamme on 3-4 kahvila-ravintolaa, joista kaikki tarjoavat myos simppelia majoitusta. Muutamassa paikassa on aurinkopaneeli, joka helpottaa eloa kummasti pimean aikaan (18-06) Vaihdoimme eka yon jalkeen pois hippien yllapitamasta paikasta vahan viihtyisampaan, joskin maja on melko samanlainen. Hippihomma oli jopa meidan makuun vahan liian primitiivista, vaikka oishan se ollu ihan hauska yhdessa kokkailla siella. Ollaan kuitenkin myos lomalla ja nautitaan mielellaan intialaisen kokin kiviuunissa paistamista herkuista.  Todella, joka ilta tuntuu kuin soisimme elamamme parasta ateriaa. Tasta maasta ei loydy paskaa safkaa. Koska elaman tulee olla myos jannittavaa, olemme alkaneet ottaa rankkoja riskeja syomalla esim. majoneesileipaa ja vanhan intialaisen ukon myymaa ja kuorimaa ananasta. Hurjaa. Toistaiseksi vatsan tila on yhta rauhaisa kuin pollankin. 

Olemme jutelleet rannalla aika paljon paikallisten korumyyjien kanssa.  Emme yleensa osta mitaan, vaan juttelemme Intiasta ja maan tavoista, heidan elinkeinostaan ja perheistaan. Eilen yksi mukava Hampista kotoisin oleva nainen teki Juhalle kauniin nutturan :) Hanen poikansa toivoi kovasti, etta vaihtaisimme kameramme hanen koruihinsa. Perheen tilanne on surullinen, vaikka elintaso onkin hiukan parempi kuin kaikkein vahaosaisimmilla. Naisen aviomies on sairas eika voi tehda tyota. Myos heidan tyttarensa on keuhkosairas ja hoidossa Bangaloressa. Onneksi perheella on jotenkin varaa maksaa sairaalakulut. Ajattelimme lahettaa 12-vuotiaalle tytolle aidin mukana jotain pienta ja kirjeen, jossa toivomme hanelle pikaista paranemista. 

Paiva jatkuu taalla hindujen pyhassa kaupungissa. Menemme ostamaan tarvikkeita joulubileita varten, ehka viinia ja jotain kasviksia, joita voimme grillailla. Nayttaa silta, etta tyyppien kaavailema joulusaunakin alkaa rakentua aamulla. Tosi outoa, ei ole yhtaan jouluinen olo taalla. Ehka se johtuu siita, etta kaipaamaamme lumisadetta ei tullutkaan... 

Hyvaa joulua! Shanti!

Paratiisiin eksyneet

Sijainti: Paradise beach, Gokarna, Karnataka
Fiilis: Primitiivinen, paras.

Koska olemme yllatysten maassa, uuteen paikkaan siirtyminen ei tietenkaan sujunut taysin kiemuroitta. Alkuperainen paamaaramme, Om beach, oli jouluruuhkan vuoksi taynna, joten saimme ohjeen patikoida rinkkoinemme viidakon lapi seuraavalle rannalle... Aurinko oli jo laskemassa, joten suhtauduimme retkeen skeptisesti, mutta lahdimme vasymyksesta ja ahdistuksesta huolimatta matkaan. Kyseessa ei todellakaan ollut mikaan leppoisa pikku paivakavely, vaan jouduimme kiipeilemaan kallionseinamia, kivikoita ja lahes pystysuoria makia. Alla kuohusi meri ja pelotti kylla. Ei kuitenkaan passannut jaada munimaan metsaan, silla pimea oli laskeutumassa ja ilman paivanvaloa tuo matka on takuulla kymmenen kertaa riskaabelimpi kulkea. 

Paasimme kuitenkin just ajoissa perille. Ihana pieni ranta hietikkoineen ja kivikkoineen odotti meita. Meille kavi hyvin nopeasti selvaksi, ettei paikasta loydy tavanomaisin mukavuuksin varustettua rantamokkia. Tarjolla on bambumajoja, joissa ei ole sahkoa eika omia vessoja. Yleiset vessat ovat tyylikasta intialaista mallia, joskin miellyttavampia ja hygieenisempia yleisessa kaytossa kuin lankkaritoiletit. Joo, taalla me nyt ollaan. Kaytossa on rannan ainoa, aurinkopaneelilla toimiva tietokone. Kannykat eivat toimi kunnolla, koska ei ole kenttia. Poispaasy on patikoinnin tai venereissun takana. 

Taalla on tosi idyllista ja alkujarkytyksen jalkeen aletaan nauttia olostamme. Tavattiin taas mukavia tyyppeja ja joulubileet on tiedossa perjantaina. Muutama suomalainen tyyppi aikoo rakentaa kallionkupeeseen saunan. Mielenkiintoista! Palataan asiaan! Ei huolta, taalla onni!

Jouten

Ollaan oltu nyt kolme yota taalla Palolemilla. Koko se aika on kulunut vailla virkaa, poksyja ja paitaa. Ottaen huomioon, etta Suomessa toinen meista kuluttaisi viela koulun penkkia ja toinen olisi tyoton, tama ei ole ollenkaan hullumpaa. Paivat on menneet lahinna lueskellessa, korttia laiskiessa ja illan ruokapaikkaa pohtiessa. Yleensa syodaan aamupalaa joskus 11 aikaan ja illallista kahdeksan maissa. Siina valissa ehtii hyvin vahan levahtaa ja nautiskella. Suomessa on kuulemma talla hetkella kivan raikas talvisaa. Muistakaa tekin suojautua saaherralta :)

Matkan hektisessa alkuvaiheessa tuntui, etta homma ei aina pysy lapasessa jatkuvien paikanvaihdosten takia. Vaikuttaa silta, etta tilanne on kaantynyt parempaan suuntaan. Turhasta kuumottelusta ja kiristelysta voi siis parantua. Hyva. Talla hetkella reissaaminen tuntuu maailman siisteimmalta ja ollaan jopa parilla sanalla suunniteltu seuraavaa matkaa. Varsinaisen reissufiiliksen saavuttaminen vaatii hetken ajan paikallaan oloa ja sielun odottelua. Intiaanien vanha viisaus siita, etta juoksuvauhtia nopeampi eteneminen jattaa aina jotain  ihmisesta jalkijunaan, ilmiselvasti pitaa paikkaansa.

Suuren ihmismaaran ja myyjien vuoksi rentoilu ei ehka aina onnistu taalla Palolemilla. Eraana paivana kokeiltiin hengata rannalla, mutta hennatatskaa, koruja, venereissuja, hierontoja, manikyyreja, ratteja, sanomalehtia ja kaikkea muuta yritettiin myyda jostain suunnasta koko ajan. Eras lankkarituristi mainitsi meille aivan lahella sijaitsevasta Patnem beachista, jonne voisi helposti vaikka kavella. Otettiin neuvosta onkeemme ja pakattiin laukkuun yhden paivan kamat. Ranta loytyi helposti reilun kilometrin kavelyn jalkeen: vahan jengia, valkoista hiekkaa eika yhtaan kauppiasta. Toimii!

Mentiin Patnemille myos tanaan. Jope sanoisi, etta hengailimme Rapulassa. Intian rannat kuhisevat pienia ja vahan suurempiakin "hamahakkirapuja". Huomattiin vasta iltapaivalla, etta meidan leiri sijaitsi keskella rapulahiota. Oikeastaan niiden elamaa oli ihan hauska seurata kortin pelaamisen ja uiskentelun lomassa.

Huomenna on tarkoitus vaihtaa maisemaa. Mennaan etelaan pain Gokarna-nimiseen kylaan. Toivon mukaan tavataan siella pari suomalaista jeppea, joihin tutustuimme perjantaina. Oli tosi mukavaa vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia. Saatiin vahan vaihtelua jatkuvaan toistemme tuijotteluun. Rauhaa, ihmiset!

Happy hippies

Mumbain taksimies tarkkaavaisena. Onpas vahan autoja.

Augusto-dude ja Peski-dude Thivimin rautatieasemalla.

Perusbiitsijengia Palolemissa.

Peski ja nestetankkaus.

Solid rock posing.

Reissaamista ja traumapitsaa

Sijainti: Palolem/Canacona, Etela-Goa
Fiilis: Euforinen ja taytelainen

Oltiin alkuviikko Anjunalla ja vaikka kaikki oli paapiirteittain kunnossa, vahasen vitutti ja ahdisti molempia:
1) Nyrpea guest house -isanta.
2) Aamuyon ziljoonan desibelin trancebileet 10 metrin paassa, kun yrittaa nukkua univelkoja!
3) Tunkeileva torakka hyttysverkon sisalla (!) Hyi!

Fiilikset on muutenkin vaihdelleet aika laidasta laitaan, mutta kai se kuuluu kulttuurin akilliseen vaihdokseen. Nyt tuntuu jo melko lailla paremmalta ja meno taalla etelampana on enemman meidan mieleen. 

Anjunassa on keskiviikkoisin kuuluisa "flea market" (kirpputori), joka on kyllakin nykyaan enemmankin rahat pois turisteilta -mentaliteetin kraasasokkelo. Markkinoilla Pesosten suvun tinkimis- ja piheilygeenista oli suunnattomasti hyotya. Saimme kohtuuhintaan puuvillaisen lisalaukun ja ratit paiden suojaksi. Intialaiset kamasaksat tuntuvat kayttavan kahta myyntiretorista metodia: tinkimisesta loukkaantuminen tai saaliin vetoaminen. Ensimmainen tapa on turistille tympeampi, silla kaupanteosta harvemmin tulee mitaan, kun myyja mokottaa kuin kolmevuotias. Saaliin vetoaminen on tehokasta, mutta onneksi naemme usein naiden kusetusyritysten lapi. Ei valttamatta auta, vaikka myyja vetoaisi raskauteensa tai siihen, ettei kukaan ole edes katsonut juuri hanen helyjaan. Markkinoiden lisaksi vaan lueskeltiin biitsilla ja syotiin hyvaa intialaista safkaa.

Tana aamuna sitten kasattiin kamppeet ja lahdettiin ensin taksilla Thivimin juna-asemalle. Tapasimme siella oikein mukavan Mr. Auguston, 70-v entisen jalkapallistin, jonka kanssa vietimme mukavat puolitoista tuntia. Miekkonen puhui erinomaista englantia ja kertoili hauskoja juttuja elamansa varrelta. Han oli matkalla kotiin Mumbaihin katsomaan 9.12. syntynytta, ensimmaista lapsenlastaan. Onni paistoi papan kasvoilta! 

Matkasimme junalla reilut 60 kilometria etelaan paakaupunki Panjimin ohi. Jaimme pois Madgaonissa, josta jatkoimme LOPULTA paikallisbussilla tanne Palolemin rantaparatiisiin. Sita ennen vaelsimme ihan torkean kuumassa kaupungissa kantamukset selassa... Oltiin aamulla syoty poikkeuksellisen pieni aamiainen, koska Pesonen karsi nestehukan aikaan saamasta pahoinvoinnista. Siksipa meihin iski reissaajan pahin painajainen, verensokerivajaus yhdistettyna lampohalvauksen ensioireisiin. Me, helkutisti tavaraa, 35 astetta varjossa, liian vahan vetta, ei hattuja, hihoissa ja repun remmeissa roikkuvia lapsukaisia... Meinasi usko loppua, ennen kuin lopulta y-kromosomin ilmiomainen suuntaintuitio vaistosi etsityn bussipysakin. Olimme bussissa hiesta markia ja oksettavia - eivat heittaneet pihalle ja maksoimme viela yhdesta 40 kilsan siirtymasta yhteensa euron. 

Palolemista loydettiin pienen bungalow-tsekkailun jalkeen sopiva bambumaja. Majassa on omasta takaa hyttysverkko, joten saastymme virittelyurakalta eika meidan tarvitse kajota  rinkan Macgyver-osastoon lainkaan. Maja on rakennettu parin metrin korkeuteen ja meilla on oma partsi ja nakyma merelle. Kaytiin ensitoiksemme uimassa.  Iirun bikinit olivat taysin vaara valinta talle rannalle - meresta nouseva Nalkamaan maitovalas sai alastomuutta tabuna pitavat intialaiset sedat kiinnostumaan siina maarin, etta salamavalot alkoivat vilkkua kuin punaisella matolla. Havetti. Viilentymisen jalkeen mentiin hoitamaan paivan reissutraumat pitsaterapialla. Muut poytaseurueet nayttivat jakavan pitsan tai pari, mutta me syotiin tietty ihan porhoillakseen omat. Hyvvaa nam :P Oli ihan kauhea nalka, joten saadaan kai anteeksi  moinen lansimaalaistelu. 

Voikaa hyvin, me lahdetaan privaattipatiolle kuuntelemaan aaltojen kohinaa ja sirkkojen siritysta. 

P.S. Ei taidakaan tulla valkea joulu meille... ehka me kestetaan.

Horn please ok!

Sijainti: Anjuna beach, Pohjois-Goa
Fiilis: Sielu on viela jossain matkalla, mutta lahella.

Saavuimme Mumbaihin sunnuntain ja maanantain valisena yona. Rajamuodollisuudet olivat hiukkasen kuumottavia, mutta kaikesta selvittiin jopa nopeammin kuin Helsinki-Vantaan kaaoksessa. Hotellin mainostama hakupalvelu pelitti ja oikea ukkeli loytyi vaivatta. Ekan yon majapaikka oli ikkunaton koppero, mutta hyonteiseton... Hintaan nahden toki vahan rahjainen - mutta Bollywoodissa kaikki on kalliimpaa (2-hengen huone n. 30 e). Anjali inn sijaitsee melko lahella Mumbain lentokenttaa hieman rupisella alueella. Asiat kuitenkin toimivat mallikkaasti ja voimme varauksetta suositella paikkaa Mumbain valietappilaisille.

Ensimmaista Mumbai-yota seurasi hektinen Mumbai-paiva. Napattiin hostellilta henkilokunnan jarkkaama taksi ja kaasutettiin kohti metropolia. Liikennekulttuuri on suomalaisen silmaan jonkun verran reikapainen: kuski ei osannut lontoota, mutta ajeli pikku kaarallaan kuin paraskin Makis-Tommi. Mitahan intialaiset tekisivat, jos auton toottia ei olisi keksitty... Jaimme kyydista juna-asemalla (Victoria terminus) ja tsekkasimme hoodit. Kaupunki oli ensikertalaiselle mahdoton luovittava. Jengin maaraa ei voi ihan heti Finski Metsalainen tajuta! Saimme kuitenkin syotya ja odottelimme loppuajan aseman lattialla muiden matkalaisten kanssa. 

Junamme Goalle lahti 23.15. Junasysteemi todella toimii kaikista typerista varoitteluista huolimatta. Asemalla oli helppo liikkua, tavarasailytys toimi ja poliisi ja heidan Kalashnikovinsa teki olon about turvalliseksi - jos nyt aseet koskaan niin voivat edes vaikuttaa. Junassa oli meluisaa ja melko epamukavaa ylapetilla rinkkojen kanssa, mutta univelka antoi paljon anteeksi. Saimme nukuttua jonkin verran ja aamulla tapasimme ihanan vanhan goalais-ukkelin, joka tiesi kaikenlaista maantiedosta. Juttelimme hanen kanssaan Suomesta ja Intiasta ja han halusi myos jakaa aamupalansa kanssamme. Soimme sitten papan annoksesta parhaat palat: voda eli joku sellainen pottuhernemaustehassakka. Olipa, poijat, herkullista! Junasta saa muutenkin ostaa kaikenlaista syomista ja juomista. Paastiin perille Thivimiin vahan myohassa, mutta taysin kunnossa.

Junassa kohtasimme selkeimmin myos taman maan synkemman puolen. "Onnekkaimmat" kerjalaiset asuvat junissa ja tienaavat elantonsa siivoamalla kaytavia ja kerjaamalla palkkaa matkustajilta. Yksi pikkupoika konttasi junan lattialla riepuinen paita paallaan ja teki kasimerkkeja, etta antaisimme hanelle jotain syomista. Olimme just pistelleet poskeen vikan banaanin, vitutti! Annettiin sitten lapselle jonkun verran rupioita. Toivottavasti ne todella menivat hanelle itselleen eika jollekin kurittavalle sutenoorille. Tunteet ovat taalla jotenkin molemmilla niin pinnassa, etta meinasi itku paasta, kun ajattelimme sita penskaa ja hanen tulevaisuuttaan. 

Nyt olemme taalla Pohjois-Goalla lataamassa akkuja ainakin pari paivaa. Vuokrasimme pienen mokin Anjuna beachilta ja virittelimme hyttysverkot sun muut otokkaesteet kuntoon. Otettiin myos neljan tunnin paikkarit heti alkuun. Mitapa sita muuta voi taalla tehda, kuin levata :)  Ajateltiin nyt lahtea syomaan ja napata illallisen kyytipoikana parit Kingfisherit. Upeaa!

Terveisia! Merivesi on lamminta ja lehmat lauhkeita! 

Hui hui hui

Kaikissa reissausoppaissa sanotaan selvästi, että rinkka kannattaa särmätä hyvissä ajoin useita päiviä ennen lähtöä. Tämänkaltaisten viisaiden neuvojen noudattaminen ei liene Iirun ja Pesosen vahvinta osaamisaluetta, ja niin kävi, että rinkat napottavat valmiina vasta nyt - 7 tuntia ennen Oulu-Helsinki Intercity-tsukun lähtöä. Kampsut sopivat aika hyvin yhteen isoon rinkkaan ja päivärinkkaan. Yritimme tosi kovasti jättää pois kaikkea tarpeetonta, mutta lopulta karsittujen kamojen kasassa olivat vain kaksi pientä salmaripulloa, Yatzy-peli ja kuivashampoo. Vau, tulipa rinkkaan väljää...

Lento lähtee sunnuntaiaamuna Helsinki-Vantaalta. Suuntaamme ensin Müncheniin ja sieltä muutaman tunnin odottelun jälkeen kohti Mumbaita... Voi olla, että vaivalla opettelemamme hindifraasi "Thoot mat bolo" tulee heti käyttöön lentokenttäukottajien kanssa. On tärkeää puhua kohteliaasti paikallista kieltä, vaikka sähisisikin "älä kuseta". Toivottavasti hellomistereiden naama venähtää, hah!

Telkusta tulee sopivasti Madventuresin kolmannen kauden "Hindustan", mainiota. Saattavat yöunet jäädä vähiin jännityksen ja aikaisen herätyksen takia. Edes kipakka pakkanen ei paina mieltä, kun mielessä pyörii reissujen reissu. Hymyhän tässä huulille nousee! Ylisiistiä!

Ilmaston muutos

Onhan tämä melkein kuin keskisormea vilauttaisi... Ehkä useampien kannattaisi paeta talvea?

Sää Oulussa

Sää Etelä-Goalla
Sää Thiruvananthapuramissa 

Tällä viikolla ohjelmassa on siivoamista ja viimeisiä matkavalmisteluja, kuten rinkkojen pakkaamista. Otamme mukaan Ospreyn 70 litran rinkan ja päivärepuksi samanrotuisen 33 litran pikkurinkan, jonka saa ottaa myös flygariin käsimatkakimpsuina. Monet ovat kyselleet Finskin lakon vaikutuksista, mutta ilokseni voin ilmoittaa, että olemme viisaina ja kauaskatsovina sieluina luottaneet matkavarauksissa Sassin ja Lufthansan helpommin kyykytettäviin lentoemoihin. Internet-varauksen mukaan lentoyhtiö on jopa rekisteröinyt kainon pyyntömme saada silmätöntä ruokaa matkalla. Lentokoneen sapuskathan ovat tunnetusti taivaallisia herkkuja...

Alleppeyn takavesiä Keralassa