Horn please ok!

Sijainti: Anjuna beach, Pohjois-Goa
Fiilis: Sielu on viela jossain matkalla, mutta lahella.

Saavuimme Mumbaihin sunnuntain ja maanantain valisena yona. Rajamuodollisuudet olivat hiukkasen kuumottavia, mutta kaikesta selvittiin jopa nopeammin kuin Helsinki-Vantaan kaaoksessa. Hotellin mainostama hakupalvelu pelitti ja oikea ukkeli loytyi vaivatta. Ekan yon majapaikka oli ikkunaton koppero, mutta hyonteiseton... Hintaan nahden toki vahan rahjainen - mutta Bollywoodissa kaikki on kalliimpaa (2-hengen huone n. 30 e). Anjali inn sijaitsee melko lahella Mumbain lentokenttaa hieman rupisella alueella. Asiat kuitenkin toimivat mallikkaasti ja voimme varauksetta suositella paikkaa Mumbain valietappilaisille.

Ensimmaista Mumbai-yota seurasi hektinen Mumbai-paiva. Napattiin hostellilta henkilokunnan jarkkaama taksi ja kaasutettiin kohti metropolia. Liikennekulttuuri on suomalaisen silmaan jonkun verran reikapainen: kuski ei osannut lontoota, mutta ajeli pikku kaarallaan kuin paraskin Makis-Tommi. Mitahan intialaiset tekisivat, jos auton toottia ei olisi keksitty... Jaimme kyydista juna-asemalla (Victoria terminus) ja tsekkasimme hoodit. Kaupunki oli ensikertalaiselle mahdoton luovittava. Jengin maaraa ei voi ihan heti Finski Metsalainen tajuta! Saimme kuitenkin syotya ja odottelimme loppuajan aseman lattialla muiden matkalaisten kanssa. 

Junamme Goalle lahti 23.15. Junasysteemi todella toimii kaikista typerista varoitteluista huolimatta. Asemalla oli helppo liikkua, tavarasailytys toimi ja poliisi ja heidan Kalashnikovinsa teki olon about turvalliseksi - jos nyt aseet koskaan niin voivat edes vaikuttaa. Junassa oli meluisaa ja melko epamukavaa ylapetilla rinkkojen kanssa, mutta univelka antoi paljon anteeksi. Saimme nukuttua jonkin verran ja aamulla tapasimme ihanan vanhan goalais-ukkelin, joka tiesi kaikenlaista maantiedosta. Juttelimme hanen kanssaan Suomesta ja Intiasta ja han halusi myos jakaa aamupalansa kanssamme. Soimme sitten papan annoksesta parhaat palat: voda eli joku sellainen pottuhernemaustehassakka. Olipa, poijat, herkullista! Junasta saa muutenkin ostaa kaikenlaista syomista ja juomista. Paastiin perille Thivimiin vahan myohassa, mutta taysin kunnossa.

Junassa kohtasimme selkeimmin myos taman maan synkemman puolen. "Onnekkaimmat" kerjalaiset asuvat junissa ja tienaavat elantonsa siivoamalla kaytavia ja kerjaamalla palkkaa matkustajilta. Yksi pikkupoika konttasi junan lattialla riepuinen paita paallaan ja teki kasimerkkeja, etta antaisimme hanelle jotain syomista. Olimme just pistelleet poskeen vikan banaanin, vitutti! Annettiin sitten lapselle jonkun verran rupioita. Toivottavasti ne todella menivat hanelle itselleen eika jollekin kurittavalle sutenoorille. Tunteet ovat taalla jotenkin molemmilla niin pinnassa, etta meinasi itku paasta, kun ajattelimme sita penskaa ja hanen tulevaisuuttaan. 

Nyt olemme taalla Pohjois-Goalla lataamassa akkuja ainakin pari paivaa. Vuokrasimme pienen mokin Anjuna beachilta ja virittelimme hyttysverkot sun muut otokkaesteet kuntoon. Otettiin myos neljan tunnin paikkarit heti alkuun. Mitapa sita muuta voi taalla tehda, kuin levata :)  Ajateltiin nyt lahtea syomaan ja napata illallisen kyytipoikana parit Kingfisherit. Upeaa!

Terveisia! Merivesi on lamminta ja lehmat lauhkeita!