Korcula ja Dubrovnik

Suuntasimme Bracilta lautalla Korculan saarelle, jossa rantauduimme Vela Lukassa ja jatkoimme bussilla paakaupunkiin Korcula gradiin. Kyseessa on viehattava, vanha pikkukaupungi, jonka paikalliset vaittavat olleen imperialistikusipaa Marco Polon kotihoodi. Kuumuus Dalmatiassa on vain pahentunut, joten paadyimme sijoittamaan majoituksessa kunnolliseen ilmastointilaitteeseen. Korculassa tormasimme myos ensimmaiseen kusettajamummoon. Paadyimme jattamaan taman upean tarjouksen valiin:

K-M: Hanrot kuna, guut ruum, minit walk. 

Iiru: Sounds good, hundred kuna for both?

K-M: Yes, tuu hanrot kuna bout.

Iiru: Air conditioning?

K-M: Yes, smool.

Iiru: What is small air conditioning? You mean a fan?

K-M: Yes, guut ventileitor. 

Iiru: Ok, it's a fan. We need an air conditioning. How far is it?

K-M: Lets gou, juu sii, only fiftiin minit walk.Tuu hanrot and fifti kuna. 

Tovin kierreltyamme vuokrasimme studioasunnon, jossa oli oma keittio, kylpyhuone ja parveke. Ilmastointilaite oli niin erinomainen, etteivat talon tarjoamat peitot meinanneet riittaa pitamaan Poljan sisaruksia lampimina. Oman keittion ehdoton plussa oli mahdollisuus valmistaa kunnollista aamiaista ja pitaa jaakaapissa kylmia juomia. En muuten ollut loppa, yksi Karlovacko jai kaappiin odottamaan seuraavia asukkaita!

Paatimme paeta kaupungin ryysista vastarannalla, noin 2,5 km paassa, sijaitsevaan Orebicin kylaan, jonka rantoja olimme kuulleet kehuttavan. Haaveilimme rauhasta, mutta haave osoittautui vain haaveeksi. Rannat olivat taynna porukkaa. Meri oli joka tapauksessa vilpoinen, evaat maistuvia ja aurinko niin porottava, etta paloin "varikkaaksi".  Kruunasimme paivamme ja hajotimme kyynarpaamme viela rilluttelemalla ja tuhlaamalla rengasajeluun merella. Vahan vahempikin vauhti olisi tyydyttanyt extremen nalkamme...

Korculasta matka jatkui bussilla etelaisen Dalmatian paamajaan, Dubrovnikiin. Onnikka-asema sijaitsi melko kaukana, ja patikoimme miellyttavassa 35 asteen hiessa useita kilometreja vanhaan kaupunkiin. Melko suomalaista kavella, vaikka paikallisbussi olisi vienyt 1,4 eurolla aivan vanhan kaupungin muureille. Kylla me voitiin kavella. Ihan hyvin.

Brač

Hoitelemme Split-traumaa kolmatta paivaa taalla Bračilla. Tanne paasi katevasti lautalla ja valitsimme kahdesta satamakaupungista pienemman, Bolin, vaikka eras herra analysoi meidat Splitin satamassa Supetar-ihmisiksi. Supetar saaren suurin kaupunki, Bol pienenpieni lomakaupunki. Emme ole katuneet valintaa, silla ekan paivan Zlatni rat -rantsureissun jalkeen tajusimme vuokrata maastopyorat ja lahtea etsiskelemaan privaatimpia snorklailumestoja. Ylamakimankelointi 35 asteessa on muuten hyvaa urheilua, mutta huolellista nesteytysta ei saa laiminlyoda. Takaisinpain viilettaminen on aina sen arvoista!

Paivat ovat kuluneet juurikin nain, uiskennellen, snorklaten ja rantsussa korttia latkien. Meidan majapaikka on tallainen kotimajoitus kolmihenkisen, nuoren perheen luona. Jos matkaatte Bolille, annan mielellani Villa Kikin yhteystiedot. Talo on viehattava ja jos yksinaisyys yllattaa, saa aina seuraa perheen 4-vuotiaasta tyttaresta. Han jakelee ystavallisia suukkoja ja jaynailee minka ehtii! Huone on siisti ja meilla on oma vessa ja lapparikin kaytossa. Ilmastointi kruunaa majoituselamyksen Splitin kuumimmista kuumimman trooppisen hostellin jalkeen. Sanoisin, etta paikka on kohtuuhintainen, parikymppia per perse per yo. Ilmeisesti olemme nk. toivottuja vieraita, silla talonvakea nayttaa hieman kyllastyttavan heidan vuokraamissaan kokokampissa asustavat laumat keski-ikaisia partyboyta.

Huomenna alkaa meidan reissun toka siirtyma, koska aiomme lahtea aamunkoitteessa kohti Korćulaa, joka on saari samassa laanissa, missa etelakarjen helmi, Dubrovnik, sijaitsee. Saapa nahda, mihin sita taas paatyy. Voikaa hyvin!

Sananen Splitista

Yksi Kroatian suosikeista, Dalmatian hassakkakaupunki Split, on tasta lahtien julistettu helvetin esikartanon asemaan. Koska en halua heiveroisin argumentein pilata edes pahimman loukon mainetta, aion nyt kayttaa hieman aikaa kertoakseni, miksi tahan julkeaan ja hairitsevaan kaupunkiin ei kannata matkustaa.

1. Splitissa ei majoitu kesaaikaan alle kympilla, kahdellatoista eukalla missaan. Se on pullollaan erittain kallista majoitusta, joskin vajaan puolen tunnin kavelymatkan paasta voi kuitenkin loytaa perushintaista hostelli/kotimajoitusta. Aasian laajaan hintahanuriin tottunut reissaaja pettyy. Teimme runsaasti taustatyota loytaaksemme edullisen hostellin, joka ei olisi a) nuorison remuamismajoitus tai b) armotta liian kaukana keskustasta. Takseillahan ei ajella, ellei ole pakko. Yovyimme lopulta noin parin, kolmen kilometrin paassa sykkeesta noin 15 eurolla per yo per naama. Ilmastointia ei ollut, joten lampotila on oin paivin 35 astetta. Omladinski hostel oli kylla noin muuten oikein mukava ja siisti paikka eika mitaan pelkoa varkauksista ollut - kaikki safkat sailyivat hyvin yleisessa jaakaapissa ja osa porukasta nukkui kuumuudesta johtuen kaikki ovet, ikkunat auki. Hyva loyto Splitista, sanoisin.
2. Splitissa on kallista syoda ravintolassa. Splitin ravintolaskene on kapea. Kaikissa ravintoloissa tarjotaan samaa, kallista paskaa eli kilohintaista, superkallista kalaa yksinkertaisesti paistettuna oliivioljyssa, nuhjuisia mikroranskiksia ja salaattia, joka on seisonut pari tuntia hyllylla odottelemassa. Raikkaan pulloveden kanssa tama kulinaari-ilottelu maksoi melkein 70 euroa. Eika tamanhintaisia paska-aterioita tarvitse syoda pelkastaan rantabulevardilla, vaan missa tahansa. Budjetistaan tarkka matkailija tyytyy fast food -kojujen pitsaslaisseihin ja taytettyihin leipiin, jotka ovat hyvia, mutta kayvat pidemmalla reissulla takuulla yksipuoliseksi ravinnoksi. Kaupan hinnat ovat hieman Suomea halvemmat - ruokakauppoja ei myoskaan ole vaikea loytaa, joten itse kokkaaminen on paras tapa syoda edullisesti ja terveellisesti.
3. Splitissa halutaan, etta turistit kayttavat vain turistien palveluita. Kysytpa sitten paikallisbussien aikatauluja tai lauttasataman sijaintia, kerrotaan sinulle aina kallein vaihtoehto ja perustelut siita, miksi et voi syysta tai toisesta tehda kuten aioit. Yleensa sita halvempaa vaihtoehtoa ei edes muka ole olemassa: "Oo, local bus, never heard!". Jotkut ihmiset eivat edes halua puhua turisteille, vaikka puhutteluyritys olisi avunpyynto. Osa paikallisista ei ymmarra lainkaan englantia varsinkaan, jos eksyt fast food -kojulle kauempana ytimesta. Kylla, pizza no ham, yes vegetables, yes cheese voi olla lopulta pizza kinkulla ilman juustoa ja kasviksia.
4. Splitissa on liikaa ihmisia. Joka paikka on taynna, jatskikopille pitaa jonottaa puoli tuntia, missaan ei saa olla rauhassa. Split on yksinkertaisesti kaupunki, jota kannattaa valttaa, jos ei pida vaentungoksesta.

Tasta kaikesta voinee paatella, etten varsinaisesti suosittele Splitia paalomakohteeksi Kroatiassa. Toki kaupungissa on myos hyvia puolia, kuten mainitsemani pizzaslaissit. Osa tapaamistamme paikallisista oli avuliaita ja mukavia: emme saaneet pelkkaa huonoa palvelua tai ignorausta! Split sopii hyvin ohituskaupungiksi. Satamasta paasee helposti Jadrolinijojen lautoilla ja katamaraaneilla saarille, Soltaan, Braciin, Hvariin, Korculalle ja Visiin. Se lieneekin parasta, mita voi Splitissa tehda.

Iiru ja Pesonen esittaa: Ankara luonto - Merisiili (Echinoidea)

Merisiilit ovat luonteeltaan lupsakoita, puhtaissa, saastumattomissa merivesissa viihtyvia ollottelijoita. He pelaavat paivat pitkat pitkia, tylsia shakkiotteluita ja joskus canastaa, jos jaksavat. Heidan elamansa on leppoisaa eika sana "stressata" kuulu heidan sanavarastoonsa. Muitakaan sanoja ei ole kuultu, joten mistaan puheliaista kavereista ei voida puhua. Joskus merisiilien rauhaa hairitaan - he joutuvat parskivien uimareiden tallomiksi. Silloin muutoin armollisen rauhallisista hippisiileista kuoriutuu Veikka Broidisen sanojen mukaan yrjottavia runkkareita (han oli oppinut uuden ilmauksen lukiessaan Mikko Rimmisen Pussikaljaromaania). 

Adrianmeren yleisin merisiili on ruskea ja kiinnittynyt kaytannossa katsoen jokaiseen kivenmurikkaan, mihin vain voi jalkansa laskea. Isoimpien yksiloiden piikit ovat jopa 30 cm pitkia, mutta jopa vauvasiilien piikit tuntuvat jalkapohjissa erittain vittumaisilta. Maailmassa on vain yksi asia, jota merisiili pelkaa. Jos kaikki ihmiset kayttaisivat uimatossuja, olisi merisiilit helppo eliminoida ja nain puhdistaa meri naista teravista hipeista. Onneksi viela on olemassa niita typeryksia, joiden maailmankuvaan eivat uimatossut mahdu. 

Paikallisilla on kymmenittain melko toimimattomia keinoja saada piikit ihosta. Jotkut vannovat niin kutsutun mustan salvan nimeen, jotkut sekoittavat hoitavaa liuosta etikasta ja oljysta. Eraan apteekkarin mielesta paras keino on sivella piikkisen ihon paalle vaseliinia ja asettaa jalat aurinkoon. Kuulema myos perinteinen neula ja pinsetit -yhdistelma saattaa toimia. Toisten mielesta piikit tulevat aikanaan itsestaan ulos, kun taas toisten mielesta ne pitaa ehdottomasti kaivaa huolella pois.

Tarkein asia, jonka merisiili ihmiskunnalle on opettanut, on se, etta luontoa ja erityisesti tata merten pasifistiksi naamioitunutta kammotusta, tulee kunnioittaa. Eika kannata pihistella uimatossujen kanssa!