Reissaamista ja traumapitsaa

Sijainti: Palolem/Canacona, Etela-Goa
Fiilis: Euforinen ja taytelainen

Oltiin alkuviikko Anjunalla ja vaikka kaikki oli paapiirteittain kunnossa, vahasen vitutti ja ahdisti molempia:
1) Nyrpea guest house -isanta.
2) Aamuyon ziljoonan desibelin trancebileet 10 metrin paassa, kun yrittaa nukkua univelkoja!
3) Tunkeileva torakka hyttysverkon sisalla (!) Hyi!

Fiilikset on muutenkin vaihdelleet aika laidasta laitaan, mutta kai se kuuluu kulttuurin akilliseen vaihdokseen. Nyt tuntuu jo melko lailla paremmalta ja meno taalla etelampana on enemman meidan mieleen. 

Anjunassa on keskiviikkoisin kuuluisa "flea market" (kirpputori), joka on kyllakin nykyaan enemmankin rahat pois turisteilta -mentaliteetin kraasasokkelo. Markkinoilla Pesosten suvun tinkimis- ja piheilygeenista oli suunnattomasti hyotya. Saimme kohtuuhintaan puuvillaisen lisalaukun ja ratit paiden suojaksi. Intialaiset kamasaksat tuntuvat kayttavan kahta myyntiretorista metodia: tinkimisesta loukkaantuminen tai saaliin vetoaminen. Ensimmainen tapa on turistille tympeampi, silla kaupanteosta harvemmin tulee mitaan, kun myyja mokottaa kuin kolmevuotias. Saaliin vetoaminen on tehokasta, mutta onneksi naemme usein naiden kusetusyritysten lapi. Ei valttamatta auta, vaikka myyja vetoaisi raskauteensa tai siihen, ettei kukaan ole edes katsonut juuri hanen helyjaan. Markkinoiden lisaksi vaan lueskeltiin biitsilla ja syotiin hyvaa intialaista safkaa.

Tana aamuna sitten kasattiin kamppeet ja lahdettiin ensin taksilla Thivimin juna-asemalle. Tapasimme siella oikein mukavan Mr. Auguston, 70-v entisen jalkapallistin, jonka kanssa vietimme mukavat puolitoista tuntia. Miekkonen puhui erinomaista englantia ja kertoili hauskoja juttuja elamansa varrelta. Han oli matkalla kotiin Mumbaihin katsomaan 9.12. syntynytta, ensimmaista lapsenlastaan. Onni paistoi papan kasvoilta! 

Matkasimme junalla reilut 60 kilometria etelaan paakaupunki Panjimin ohi. Jaimme pois Madgaonissa, josta jatkoimme LOPULTA paikallisbussilla tanne Palolemin rantaparatiisiin. Sita ennen vaelsimme ihan torkean kuumassa kaupungissa kantamukset selassa... Oltiin aamulla syoty poikkeuksellisen pieni aamiainen, koska Pesonen karsi nestehukan aikaan saamasta pahoinvoinnista. Siksipa meihin iski reissaajan pahin painajainen, verensokerivajaus yhdistettyna lampohalvauksen ensioireisiin. Me, helkutisti tavaraa, 35 astetta varjossa, liian vahan vetta, ei hattuja, hihoissa ja repun remmeissa roikkuvia lapsukaisia... Meinasi usko loppua, ennen kuin lopulta y-kromosomin ilmiomainen suuntaintuitio vaistosi etsityn bussipysakin. Olimme bussissa hiesta markia ja oksettavia - eivat heittaneet pihalle ja maksoimme viela yhdesta 40 kilsan siirtymasta yhteensa euron. 

Palolemista loydettiin pienen bungalow-tsekkailun jalkeen sopiva bambumaja. Majassa on omasta takaa hyttysverkko, joten saastymme virittelyurakalta eika meidan tarvitse kajota  rinkan Macgyver-osastoon lainkaan. Maja on rakennettu parin metrin korkeuteen ja meilla on oma partsi ja nakyma merelle. Kaytiin ensitoiksemme uimassa.  Iirun bikinit olivat taysin vaara valinta talle rannalle - meresta nouseva Nalkamaan maitovalas sai alastomuutta tabuna pitavat intialaiset sedat kiinnostumaan siina maarin, etta salamavalot alkoivat vilkkua kuin punaisella matolla. Havetti. Viilentymisen jalkeen mentiin hoitamaan paivan reissutraumat pitsaterapialla. Muut poytaseurueet nayttivat jakavan pitsan tai pari, mutta me syotiin tietty ihan porhoillakseen omat. Hyvvaa nam :P Oli ihan kauhea nalka, joten saadaan kai anteeksi  moinen lansimaalaistelu. 

Voikaa hyvin, me lahdetaan privaattipatiolle kuuntelemaan aaltojen kohinaa ja sirkkojen siritysta. 

P.S. Ei taidakaan tulla valkea joulu meille... ehka me kestetaan.