Riippumattoelamaa, shanti!

Sijainti: Gokarna town, Karnataka.
Fiilis: riippumaton, ei jouluinen, miellyttava.

Kolme bambumajayota takana. Tultiin kaymaan jouluostoksilla taalla kaupungissa, mutta mennaan viela takaisin ainakin kolmeksi yoksi. Alkusaikkyjen jalkeen olemme kotiutuneet todella hyvin, hieman alkeellisista oloista huolimatta. Paivat ovat todella yksinkertaisia: herataan joskus yhdeksan aikaan, kaydaan suihkussa jos se toimii, mennaan syomaan, makoillaan rannalla, siirrytaan riippumattoon lueskelemaan, katsellaan auringonlaskua, syodaan ja sitten alkaakin jo vasyttaa. Paivat ovat siis kaikinpuolin melko rankkoja.

Gokarnassa luonto on voimakas. Maasto kumpuilee ja meri nayttaa voimansa joka paiva. Tuntuu, etta vellovaa merta voisi katsella vaikka ikuisuuden. Meressa on tosi mukavaa uida, jos aallot eivat ole liian suuria. Uiminen viilentaa mukavasti karistyvaa nahkaa. Rannalla voi myos bongailla erilaisia elaimia. Rapuja ja kotiloita nakyy paljon ja monet ovat nahneet myos delfiineja. Meille tuota onnea ei ole viela suotu, mutta ehka viela joskus. Faunan kanssa kamppailu jatkuu myos bambumajassa...viime yona Iiru seurasi otokan (rottaperheen) elamaa yli puolen tunnin ajan taskulampun valossa.  Onneksi moskiittoverkko suojaa hyvin kaikilta hyonteishyokkayksilta.

Pikkuisella rannallamme on 3-4 kahvila-ravintolaa, joista kaikki tarjoavat myos simppelia majoitusta. Muutamassa paikassa on aurinkopaneeli, joka helpottaa eloa kummasti pimean aikaan (18-06) Vaihdoimme eka yon jalkeen pois hippien yllapitamasta paikasta vahan viihtyisampaan, joskin maja on melko samanlainen. Hippihomma oli jopa meidan makuun vahan liian primitiivista, vaikka oishan se ollu ihan hauska yhdessa kokkailla siella. Ollaan kuitenkin myos lomalla ja nautitaan mielellaan intialaisen kokin kiviuunissa paistamista herkuista.  Todella, joka ilta tuntuu kuin soisimme elamamme parasta ateriaa. Tasta maasta ei loydy paskaa safkaa. Koska elaman tulee olla myos jannittavaa, olemme alkaneet ottaa rankkoja riskeja syomalla esim. majoneesileipaa ja vanhan intialaisen ukon myymaa ja kuorimaa ananasta. Hurjaa. Toistaiseksi vatsan tila on yhta rauhaisa kuin pollankin. 

Olemme jutelleet rannalla aika paljon paikallisten korumyyjien kanssa.  Emme yleensa osta mitaan, vaan juttelemme Intiasta ja maan tavoista, heidan elinkeinostaan ja perheistaan. Eilen yksi mukava Hampista kotoisin oleva nainen teki Juhalle kauniin nutturan :) Hanen poikansa toivoi kovasti, etta vaihtaisimme kameramme hanen koruihinsa. Perheen tilanne on surullinen, vaikka elintaso onkin hiukan parempi kuin kaikkein vahaosaisimmilla. Naisen aviomies on sairas eika voi tehda tyota. Myos heidan tyttarensa on keuhkosairas ja hoidossa Bangaloressa. Onneksi perheella on jotenkin varaa maksaa sairaalakulut. Ajattelimme lahettaa 12-vuotiaalle tytolle aidin mukana jotain pienta ja kirjeen, jossa toivomme hanelle pikaista paranemista. 

Paiva jatkuu taalla hindujen pyhassa kaupungissa. Menemme ostamaan tarvikkeita joulubileita varten, ehka viinia ja jotain kasviksia, joita voimme grillailla. Nayttaa silta, etta tyyppien kaavailema joulusaunakin alkaa rakentua aamulla. Tosi outoa, ei ole yhtaan jouluinen olo taalla. Ehka se johtuu siita, etta kaipaamaamme lumisadetta ei tullutkaan... 

Hyvaa joulua! Shanti!