Iiru ja Pesonen esittaa: Ankara luonto - Merisiili (Echinoidea)

Merisiilit ovat luonteeltaan lupsakoita, puhtaissa, saastumattomissa merivesissa viihtyvia ollottelijoita. He pelaavat paivat pitkat pitkia, tylsia shakkiotteluita ja joskus canastaa, jos jaksavat. Heidan elamansa on leppoisaa eika sana "stressata" kuulu heidan sanavarastoonsa. Muitakaan sanoja ei ole kuultu, joten mistaan puheliaista kavereista ei voida puhua. Joskus merisiilien rauhaa hairitaan - he joutuvat parskivien uimareiden tallomiksi. Silloin muutoin armollisen rauhallisista hippisiileista kuoriutuu Veikka Broidisen sanojen mukaan yrjottavia runkkareita (han oli oppinut uuden ilmauksen lukiessaan Mikko Rimmisen Pussikaljaromaania). 

Adrianmeren yleisin merisiili on ruskea ja kiinnittynyt kaytannossa katsoen jokaiseen kivenmurikkaan, mihin vain voi jalkansa laskea. Isoimpien yksiloiden piikit ovat jopa 30 cm pitkia, mutta jopa vauvasiilien piikit tuntuvat jalkapohjissa erittain vittumaisilta. Maailmassa on vain yksi asia, jota merisiili pelkaa. Jos kaikki ihmiset kayttaisivat uimatossuja, olisi merisiilit helppo eliminoida ja nain puhdistaa meri naista teravista hipeista. Onneksi viela on olemassa niita typeryksia, joiden maailmankuvaan eivat uimatossut mahdu. 

Paikallisilla on kymmenittain melko toimimattomia keinoja saada piikit ihosta. Jotkut vannovat niin kutsutun mustan salvan nimeen, jotkut sekoittavat hoitavaa liuosta etikasta ja oljysta. Eraan apteekkarin mielesta paras keino on sivella piikkisen ihon paalle vaseliinia ja asettaa jalat aurinkoon. Kuulema myos perinteinen neula ja pinsetit -yhdistelma saattaa toimia. Toisten mielesta piikit tulevat aikanaan itsestaan ulos, kun taas toisten mielesta ne pitaa ehdottomasti kaivaa huolella pois.

Tarkein asia, jonka merisiili ihmiskunnalle on opettanut, on se, etta luontoa ja erityisesti tata merten pasifistiksi naamioitunutta kammotusta, tulee kunnioittaa. Eika kannata pihistella uimatossujen kanssa!