maanantai 10. tammikuuta 2011

Hikea ja kyyneleita, ei verta

Sijainti: Varkala, pohjoinen jyrkanne, Kerala.
Fiilis: Reissussa rahjaantynyt, huojentunut.


Terveisia etelaisesta Keralasta, Varkalan rannoilta. Voi pojat, meilla on kuuma kuin Saunatimpalla MM-kilpailuissa. Taalla on varjossa varmaan 35 astetta ja ilmanlaatu erittain kostea - hiki valuu roitonaan eika mikaan kuivu koskaan. Tilanne on hieman outo, silla taalla on ollut aika pilvista monta paivaa.


Fort Kochissa oli tosi mukavaa. Turistien paikkahan se onkin, joten ei ihme, ettei normaaleita Intian matkailuongelmia ilmennyt - paitsi lopulta, kun yritimme lahtea paikallisbussilla Alleppeyn kautta Kollamiin. Bussiahan ei tietenkaan koskaan tullut, joten hermoraunio Iiru & Pesonen paatti pienen matkamyllytyksen jalkeen hypata taksiin. Taksimatka oli rattoisa kolmen ja puolen tunnin rupeama... Yhdessa valissa naimme lemmikkinorsun tepastelemassa moottoritiella. Elefantti kirvoitti hyvan keskustelun kuskimme kanssa ja suunnittelimme hetken oman kotielaimen hankkimista. Norsusta olisi ollut varmasti huomattava hyoty ensi kesan puusavotassa Kuusamossa. Selvisi kuitenkin, ettei nain ison mittakaavan puudelia saa ilman  2-3 miljoonan rupian investointia. Paatettiin sitten jattaa suunnitelma sikseen.

Kochissa hengailtiin tapaamiemme paskakaupunnityyppien kanssa. Kaytiin parina iltana XL-kuppilassa nauttimassa keralalaisittain harvinaista, LAILLISTA olutta. Mehan tosiaan muutettiin Ernakulamin kaaoksesta chilleimmille vesille Fort Kochiin, jossa majoituimme Paradise Village -nimisessa pikkuruisessa guest housessa. Yhtena paivana hengailtiin kalastajien suosimassa rannassa. Pesonen on koko matkan fantasioinut kalastamisesta ja nyt hanen paras tilaisuutensa oli koittanut. Rannassa oli valtavia kiinalaisia kalaverkkoja, joiden mekanismi on tunnettu jo 700 vuotta sitten. Verkot laskettiin veteen puomin avulla ja sitten odoteltiin. Kun verkko nostettiin ylos, siella oli aina kala kavereineen. Pesonen heittaytyi lappamieheksi ja alkoi jututtaa paikallista heppua, joka sattumoisin osasi hieman englantia. Hetken tuumailun jalkeen Iiru sai jaada biitsikivelle ruikuttamaan, kun Pesonen lahti uuden kuomansa kanssa tasapainoilemaan bambunrunkosiltaa pitkin useiden kymmenten metrien paahan rannasta. Sankarimme on tunnettu heikosta tasapainostaan, mutta kuin ihmeen kautta han selvisi kalastuslautalle kuivin persein. Pesonen vietti mukavan tovin kalastellen ikivanhalla verkolla uusien tuttaviensa kanssa - saalistakin tuli, glass fish ja white snapper.


Kochissa paasimme myos lemppariurheilumme, ankaran pyorailyn, pariin. Vuokrasimme ehdat munamankelit vanhalta papalta ja lahdimme matkaan. Oli tietenkin tuhottoman kuuma ja aluksi ihan mukavaakin. Sitten paasimme peruskaupunkiymparistoon ja liikennehelvetti oli irti. Pyoraily riksojen, bussien, autojen, rekkojen, harkavankkureiden yms. seassa ei ole kaikista leppoisinta touhua... Tarkoitus oli sinkuttaa saarekkeen ympari tusinan kilometrin verran, mutta kaamit paloivat ja eksyttiin vaaraan paikkaan, jossa aloimme autuaan tietamattomina syomaan evaaksi ostamiamme mandariineja. Meita ei ilmeisesti kaivattu muslimikaupunginosassa, silla meidan luokse kaveli melko vihaisennakoinen konsikas ja alkoi molottaa jotain palautetta meille. Malayalamin sanakirja ei silla kertaa ollut mukana, mutta myohemman tulkkauksen perusteella miehella ei ollut mitaan mukavaa sanottavaa:  "P*rkeleen hipit menkaa ny v*ttuun siita." Lahdettiin sitten pyorailemaan takaisin ja loydettiin samaa tieta takaisin Fort Kochiin pienen nestehukan saattelemina. 


Iiru paasi Kochissa toteuttamaan yhden reissuhaaveensa kokkauskurssin myota. Vanha pariskunta, jolla on kuuluisa kotimajoituspaikka, pitaa Fort Kochissa myos arvostettuja cook and eat -iltoja. Odottakaapas vain, nyt luonnistuvat kala curryt, kikhernemasalat, thorinit, linssipadat ja chapatit. Ruoka oli kylla tosi hyvaa ja oli mielenkiintoista seurata aidossa intialaisessa keittiossa, miten nama kulinaariset elamykset syntyvat. Toivottavasti Iiru paasee kotikeittiossa edes melko lahelle aitoa makua, saa nahda. 


Kochista matka jatkui Kollamiin. Taka-ajatuksenamme oli paasta etelaisesta paasta kasin tutkimaan takavesia ja pienen selkkauksen (lue: luoviminen intialaisessa kaupungissa ilman karttaa) jalkeen ostimme iltapaivan kestavan kanoottireissun Monroe Islandilla. Reissu oli tosiaan ikimuistoinen. Liikuimme perinteisella keralalaisella puuveneella pitkin pienia joenuomia valilla alittaen siltoja ja kaatuneita puita. Matkalla naimme erilaisia lintuja, esimerkiksi kuuluisan kuningaskalastajan ja kolibrin. Yhdesta talosta ostimme tuoreen kookoksen - varmasti tuoretta ja terveellista juomaa, mutta meikalaisista se maistuu vahasen enemman villasukkamehulta kuin hedelmajuomalta. Varsinainen kookospahkinahan oli erinomaista snackia kesken venereissun. 

Olemme travellanneet tata etelarannikkoa melkoisella tahdilla ja nyt olemme paattaneet viettaa muutaman paivan taalla Varkalassa. Matka tanne oli taas raskas, koska jouduimme tapotayteen junaan isojen rinkkojen kanssa ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin seisoa. Onneksi matka ei ollut mahdottoman pitka, silla ahtaanpaikankammo ja hapenpuute tekivat matkaajien olon riittavan tukalaksi. Paastiin kuitenkin, kuten aina, perille. Perjantaina lahtee lento takaisin Mumbaihin, mutta se ei talla hetkella kiinnosta meita. Meita kiinnostavat muikeat aallot, jylhat, jyrkanteiset rannat ja hyva safka. Riippumatto on tietty valmiudessa huoneemme patiolla. Kaupunkielaman jalkeen tuntuu erinomaiselta olla rauhallisessa paikassa, jossa aamiaisen etsimiseen ei kulu kahta tuntia.  Mors!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti